Sanotaan, että unien näkeminen on toipumisen merkki. Mikäli näin, oma toipumiseni sujuu ripsakasti. Silti hieman epäilen. Olin jälleen kerran koko viime yön töissä: tapahtumat etenivät ongelmatilanteesta toiseen, ällistyttävän elävinä ja todentuntuisina. Myönteistä oli, että olin äänessä, puhuin ja yritin ratkoa asioita mielestäni järkevällä tavalla. Selviä ratkaisuja ei tosin syntynyt, ja lopulta tilanteet muuttuivat pelottaviksi, väkivaltaisiksi. Onneksi heräsin. Uni on unta mutta totta, koska on sen omin silmin katsonut.
En tiedä, mitä ajatella? Jälleen tuntuu, että elää kahdessa maailmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti