keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Kolmas kohtaaminen (melkein)
Eilen olin tyttärieni kanssa kaupungilla syömässä lounasta. Jälkiruokatee ja -mehu oli lähes nautittu, kun kuulin tutun ääneen tekevän tilausta läheisellä tiskillä. Istuin selkä tiskiä vasten. Siksi en tilaajaa nähnyt, ilman että olisin kääntynyt täydet 180 astetta. En kääntynyt. Lopetimme lounaan ja lähdimme pois. Sekin sujui luontevasti siten, ettei näköyhteyttä sanottuun henkilöön syntynyt. Huomasiko hän minut, en tiedä. Omaa käyttäytymistäni jäin pohtimaan. Olen melkein varma, että olisin nk. normaalitilanteessa käynyt vaihtamassa hänen kanssaan muutaman hassun kommentin kesän elämänmenosta. Nyt en käynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kuuntelit itseäsi. Mielestäni ei kannata pakottaa itseään puhumaan puutaheinää vain siksi, että kuvittelee haluavansa käyttäytyä normaalisti. Tulipa kumma lause. Miksi pakottaa itseään mihinkään vastenmieliseen? - paraskin puhuja..
Lähetä kommentti