huolestuttaa moni asia. Aivan liian usein ajattelee, että on täysin valmistautumaton. Tuntee itsensä hauraaksi astiaksi, joka menee tuusan nuuskaksi pienestäkin järkytyksestä. Sitten on uhmaa ja kapinahenkeä, jolla osoittaa muille oma uusi paikka. Ja vielä on se epäluterilainen ajatus, että elämä olisi lopultakin paljon parempaa, jos voisi pysytellä vastemieliseksi muuttuneen työelämän ulkopuolella. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin testata toimintakykynsä. Käyn jo toisena työpäivänä lääkärini vastaanotolla, missä voimme arvioida tilannetta.
Ajattelin, että kokoaisin yhteen niitä pelkoja, joita on mielessäni: keskittymiskyky, asenne uuteen, joustavuus, auktoriteetit, muut ihmiset, hylätyksi tuleminen. Toivon, että näiden käsittelyn kautta voisin päätyä edes alustavaan suunnitelmaan, jota koettaisin seurata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti