Surussa ei ole liikettä. Tai se vetää alaspäin kymmenkertaisella maan vetovoimalla. Lentokone täynnä surullisia matkustajia ei pääse ilmaan.
Ahdistuksessa on liikettä, mieli siirtyy rauhattomasti sinun ja huolenaiheen välillä. Lentokoneellinen ahdistuneita matkustajia pääsee ilmaan muttei löydä koskaan perille.
Ahdistuneena et pysy paikallasi vaikka olisit vain. Ahdistus pakottaa sinut liikkumaan, nousemaan ja istumaan, menemään ja tulemaan takaisin, ottamaan jotain ja laittamaan takaisin.
Ahdistus eksyttää sinut omaan huoneeseesi ja omaan asuntoosi. Se vie sinut metsään, piiloon, harppomaan kumisaappaissa järven rantaa vesisateessa, poissa toisten katseilta.
Ahdistus kiristää rinnassa, kuuluu huokauksena ja ääneen lausuttujen sanojen kireytenä.
Toisin kuin suru, ahdistus ei ole kaverisi, vaan vieras tuttu, joka tulee, jää, jättää, ja tulee kohta vastaan toisella kadulla.
Sinä ja ahdistus olette samasta maailmasta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti