Olen pannut merkille kärsimättömän ja vastahankaisen asenteeni ulkopäin tulevaan tietoon: en oikein saa itseäni kiinnostumaan mistään uudesta. Esimerkiksi selaan sanomalehden yleensä nopeasti ja vielä ärtyisesti pysähtymättä mihinkään, ja autolla ajaessa kuuntelen mieluummin valitsemaani musiikkia levyltä kuin radio-ohjelmia.
Kykyni vastata "haasteisiin" ja uteliaisuuteni "virikkeisiin" tuntuu rajoittuneelta. Kukaties kysymys on yksinkertaisesti energian puuttumisesta (‘velttoudesta’) tai sitten motivaatiossani on tapahtumassa ankarampia muutoksia: entinen ei yksinkertaisesti jaksa enää innostaa. Jaksaako mikään? Satunnainen kiinnostus lintuihin, tuuliin ja puihin ei lyö leiville.
Taustalla on vielä henkilökohtainen 'muutosvastarintani', joka ammentaa kilokalorinsa kokemastani epäoikeudenmukaisuudesta. Piittaamattomuudella tiettyihin asioihin voi osoittaa mieltään. Onko tämä aktiivisuuden ele vaiko tyhmää itsensä pelaamista nurkkaan, jää nähtäväksi.
Tähän pulmaan en äkkiä keksi mitään reseptiä. Pitää katsoa, josko jotain mielessä heräisi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti