Maaseutukoti

Neil Young laulaa laulussaan 'maaseutukodistaan' (country home), että kaupungissa hänen täytyy huomata hymyillä. Kesämökeille paetaan muita ihmisiä ja kanssakäymisen edellyttämää käyttäytymistä, ei niinkään yksinäisyyteen kuin olemaan kirjaimellisesti yksin. Nyt kun minua ei yhtään hymyilytä ja mieleni on raskas, lähden jokaviikkoiselle countryhomevisiitille (muu perhe seuraa perässä myöhemmin). Huomaan, että sairaslomani aikana mökistämme on tullut minulle aivan erityinen paikka, toisin kuin aikaisemmin. Siellä voi esimerkiksi aivan mutkattomasti lötköillä sängyssä vaikka koko päivän. Tätä muutosta pitää miettiä tarkemmin.

Ennen maaseutu ja kaupunki erosivat toistaan. Lapsuudestani muistan, että käydessäni maalla mummolassa maaseudun ihmiset (ainakin isoäidin naapurit) olivat paljon ystävällisempiä ja lämpimämpiä ja kiinnostuneempia kuin ihmiset kaupungissa. Olisiko niin, että ennen vanhaan, kun maalla kaikki vielä perustui maanviljelykseen (kaikki tavallaan olivat samalla 'toimialalla'), ihmiset jakoivat asioita enemmän ja konkreettisemmin kuin tuhansilla tavoilla eriytyneessä kaupunkiyhteiskunnassa? Mitäpä yhteistä sinulla on naapurisi kanssa?

Lapsuuden maaseutua ei enää ole, eikä mummolaa. On countryhome, sinne lähden.