ihmisenä. Suosin tuttua, turvallista ja rutiininomaista, hidasta eteenpäin puurtamista. Nyt taas vaaditaan muutosvalmiutta, tilanteisiin nopeaa sopeutumista ja niistä hyödyn ottamista, vikkelää siirtymistä asiasta toiseen – ja sopivaa retoriikkaa. Henkisen perusrakenteeni takia en taida osata tehdä mitään erityistä tälle ongelmalle.Paitsi että voisin koettaa tehdä välttämättömyydestä hyveen. Minulle ominainen itsepäinen pakertaminen on silti usein johtanut onnistuneeseen tulokseen. Mikäli pystyn säilyttämään työni vapausasteet ja keskittymiskykyni palautuisi, saattaisin pärjätä muutosten pyörteissä vielä tavalla, joka edustaisi jonkinmoista vastarinnan muotoa. Tulikohan taas toivottua liikaa?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti