Sää muuttui

heti seuraavana päivänä, viilentyi, sateli. Sytytin pienen tulen ‘tuoksuvaan’ takkaan, jopa hellan sain vetämään. Kesäaikaan tulisijojen sytyttäminen kysyy malttia ja onnea. Ensimmäiseksi on varmistettava riittävä veto, ja jos sitä löytyy, on eduksi aloittaa hyvin pienellä tikkupuuannoksella. Mikäli se alkaa vetää, saattaa varoen lisätä poltettavaa. Takaisku voi yhä tulla, kun piipussa lymyillyt kylmän ilmatasku puskee savua takaisin. Myönnän, että luvattoman usein olen hajamielisyyttäni unohtanut perusjutun, pellin aukaisemisen.

Puun polttamisesta tuleva lämpö on omanlaistensa, kuin auringon valo, jonka kokee säteilynä iholla. Kaiken lisäksi palamista on jännittävää katsoa lasiluukun läpi, kuin jokin maailmaa rakentava ikiaikainen tapahtuma tulisi näkyville. Palamisen ääni rauhoittaa. Laitan usein tulen takkaan ja sen tohinassa makailen puolihorroksessa.