Eysenckin persoonallisuusteorian valossa pidän itseäni neuroottisena (emotionaalisesti epävakaana) ja introverttina luonteena. Tämä ovat hermostollisia ominaisuuksia, joiden kanssa pitää tulla toimeen. Tietysti kuvaus on yksinkertaistava. Löytyy minulta myös vakautta ja sosiaalisuutta, plus paljon muitakin piirteitä, joita teoria ei kata.
Myös oman lapsuuden kuvaaminen onnelliseksi tuntuu yksinkertaistavalta, mutta minulla ei ollut erityisiä ongelmia tai traumoja, ja suhteeni vanhempiini on ollut, sanotaan, ‘tavallinen’. Oman ikääntymisen myötä tunnistan itsessäni monia vanhemmilta peräisin olevia piirteitä, joita ei aikaisemmin pitänyt erityisen mukavina.
‘Herkkyyden’ lisäksi masennukseeni on olennaisesti vaikuttanut työn synnyttämä stressi, joka lisääntyi viimeisten vuosien aikana sietämättömäksi. Tämä sisäisten ja ulkoisten tekijöiden cocktail on masennukseni alusta. Minulla on paljossa masennuksen synnyttämiä haitallisia suhtautumis- ja tulkintatapoja. Esimerkiksi vastaan kielteisiin tapahtumiin voimakkaasti ja panikoin sekä langetan itselleni pikatuomioita eli syyllistän itseäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti