Talouden ja masennuksen syklit

Aamun uutisen mukaan suomalaisten usko omaan ja maansa talouteen on nyt laskenut lamavuosien tasolle. Niin 'kova' talous riippuukin softeista asioista, ihmisten tunteista ja toiveista, jotka saavat pankkeja kaatumaan, kansantalouksia kriiseihin ja valtiovarainministerin ilmeet tuimistumaan ja äänen entisestään mataloitumaan. Sitten pikkuhiljaa toivo elpyy, talouden rattaat alkavat rullata kiihtyvällä vauhdilla, ja kohta on taantuma taaksejäänyttä, melkein unohdettua pahaa unta. (Tosin nytkään rahaa ei riitä köyhille ja kipeille, sillä valtionvarainministerimme on opetettu opettamaan, että pitää varautua seuraavaan laskuun.)

Luottamus ja usko ovat isoja asioita myös ja varsinkin masennuksessa. Jo yksi vakavampi masentuminen hoitoineen saa ihmisen uskon itseensä ja mahdollisuuksiinsa perustavasti horjumaan (englannissa on hyvä termi ,"undermine", tätä kuvaamaan). Mutta masennuksen syklit eroavat talouden sykleistä siinä, että yksilön uskoa ja toivoa on paljon vaikeampi valaa entiselleen. Vallankin jos masennusjaksot toistuvat, ollaan 'haasteellisessa' tilanteessa: miten ihmeessä selviän ja minusta voi tulla vielä edes jotenkin terve, tavallinen, ilman alati kalvavaa epäilyä. Masennusta ei voi julistaa virallisesti päättyneeksi, eikä suunnitella seuraavaa vuotta oletuksella, jossa masennustaso arvioidaan korkeintaan nollaksi prosentiksi.