Ikkunat ovat uloskatsomista varten

Mitä kirjoittaa, kun ei ole mitä kirjoittaa. Silloin voi kirjoittaa kirjoittamisen vaikeudesta. Tai sitten mitä vain mieleen tulee:

Olla paossa. Ajatuksen säteellä ei yhtään ystävää, lauloi tuomari Nurmio, Somerjoki taas, että pois pilvet karkaavat, sä turhaan niitä tavoitat. Alkoi sataa. Pilvien jäähyväiset. Öljyn hinta on noussut ja kesä ollut viileä. Jaakko heittää kylmän kiven veteen, naantalilaiset unikeon. Nyt sataa kunnolla. Sanoiko isoäiti, että kesä kyllä kuivaa minkä kastelee. Ja että kaikki ruoka menee samaan mahaan, älä poika nirsoile. Sade on lyhyt, kuin hetki. Ulkona on märkää, ei tee mieli mennä. Ikkunat ovat uloskatsomista varten. Mummolassa seurattiin tiellä kulkijoita ja naapuria. On niin hiljaista. Aivan hiljaista. Mitään ei tapahdu. Pitäisikö? Sade alkaa uudestaan. Ensin kuulee ropinan, sitten näkee sireenipensaan lehtien heilahtavan pisaroiden osumista. Jäät ikkunaan, kun harmaat pilvet kulkevat sivulle ja vievät sateen mukanaan. Uskallatko ulos. Kukaan ei ole katsomassa. Aivan illalla selkenee ja tuulee.