Illaksi nukkumaan

Kolmen perättäisen minimalistisesti nukutun yön jälkeen suuntaan mökille. Uskaltaudun rattiin, vaikka pääni ei unen puutteesta johtuen tunnu omalta. Uneton yö käy kotioloissa voimille: pitää hipsiä tavalla, etteivät muut heräisi. Esimerkiksi meillä on nyt hyvin öljytyt ovien saranat, jotka eivät päästä pihahdustakaan.

Päällystystöiden johdosta on liikenne päätiellä takkuista. Eteenpäin kuitenkin päästään. Yritän viihdyttää itseäni Stockmanin Hulluilta Päiviltä löytyneellä levyllä, jolla laulavat Emmylou Harris, Linda Ronstadt ja Dolly Parton. Viimeksi mainittu esittää hyvän tulkinnan Neil Young -klassikosta 'After the Gold Rush’. Laulun sanoihin on tehty pieniä päivityksiä.

Viimein ajan kapeaa tietä laajan pellon halki. Yhdellä puolella nousee ilmeisesti – niin, yritän palauttaa mieleen neljäsluokkalaisemme yltin läksyistä – kauraa. Kasvaa oivallisesti eikä ole lakoontunutta. Toisella puolella kasvaa heinää, jota käytetään tuorerehuna karjalle. Leikkaamisen jälkeen heinä pakataan "traktorin muniksi", eli kääritään koneellisesti valkoisiksi tai vihreiksi muovipaaleiksi. Niiden sisälle ruiskutetaan muurahaishappoa säilöntäaineeksi. Sanottakoon, että muurahaishapon hajua en ottaisi mukaan autiolle saarelle.

Perillä odottaa aurinkoinen ja tuulinen pihamaa. Hyttysiä ei näy eikä kuulu, paitsi arvatenkin ne kaksi ovelinta, jotka odottavat sisällä iskeäkseen aamuyöstä. On jännä ilmiö, että kaikenlaiset pörriäiset ryntäävät heti kimppuun, kun astut ulos autosta, mutta pian häviävät jonnekin, aivan kuin koirat, jotka nuuskivat vieraan ja toteavat sitten harmittomaksi. Ilmeisesti en kuulu pörriäisten ruokalistalle.

Ajoittaisiin ja jatkuviin univaikeuksiin olen tottunut, eikä niistä ole isompaa huolta lomalla. Mutta kun ne työt pitäisi aloittaa. Toinen askarruttava asia, ja taas kertaan vaivojani, on keskittymiskyky. En oikeastaan ilkeä sanoa, että mittayksikkö on nykyään pikemminkin sekunti kuin minuutti. Huh-ha-heijaa.

Ilta-auringossa olisi mukavaa oleskella. Nyt auringon valo nostaa nihkeän, tukahduttavan ja hengittämättömän kalvon iholle. Nopeasti kierrän tarkistamassa hedelmäpuut, huonolta näyttää, ja palaan sisälle. Jotain on pahasti pielessä myös kunnossani, eli sairasloma on ollut riittämätön, tai kysymys on ‘vain’ alkujännityksestä. Helvetti sentään, ei kai tämän kanssa voi muuta kuin elää.