Minulla on, kuten monella muulla, ongelmallinen suhtautuminen nk. arvossa ylempiin. Mukaudun, koska en tohdi sanoa omaa käsitystäni. Itse asiassa nk. auktoriteetin edessä tavallisesti jännityn niin, ettei minkäänlaista omaa kantaa tule mieleenkään. Jälkeenpäin voi vain niellä myöntymisen karvaan kalkin, mikä entisestään nakertaa itsearvostusta. Sentään pari kertaa olen uskaltanut – itseni yllätykseksi – asettua vastarintaan, sanoa "ei". Sekin siis on mahdollista. Pettymysten vuoksi minulla on nyt ylimääräistä uhmakkuutta, jonka esille tuominen vaatii harkintaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti