Sateita enteilevä tuuli saa ympäröivän metsän vastaamaan melkein pelottavalla äänellä. Tuntuu kuin olisi erilaisten syvältä huokaavien urkujen saartamana. Alumiinin valkoisella taivaalla matkaa riekaleisia pilviä nopeasti länteen päin. Mieleen tulee muutaman vuoden takainen uutinen ihmisistä, jotka sanoivat elävänsä pelkällä ilmalla - mitä nyt vähän laimeaa teetä nauttivat kyytipojaksi.
Nyt saa tukevan lounaan, jälkiruoankin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei,
Linkitin sinut blogistani ja kerroin muille että sinua kannattaa lukea. Itse nautin teksteistäsi ja siitä, että olet niin tuottelias(: Arkistoasi olen ehtinyt selaamaan vasta puoleenväliin taaksepäin...
Hei bit, kiitos rohkaisevasta palautteesta. Tahtini pian hidastuu, kun koetan aloittaa työnteon, mutta tämä kirjoittaminen on ollut antoisaa ja samalla on voinut tutustua muiden kohtaloihin.
Lähetä kommentti