Sumussa ja humussa

Muinaisen oppikoulun ruotsin kielen sanakirjasta muistan ilmaisun, "i sus och dus", humussa ja sumussa. Noissa merkeissä ovat sairaslomani lukuisat viikot menneet. Kun muu perhe lähtee aamulla, jään kotiin. Pientä askaretta olisi hyvä toimittaa, mutta yleensä jään makailemaan sängylle, aamulehtihän tuli luettelua jo neljän-viiden aikoihin. Ajatukset eivät kulje, torkahtelee. Asiat eivät tahdo pysyä muistissa, unohtaa pyykin pesukoneeseen, kännykkänsä löytää soittamalla siihen lankapuhelimalla. Kun houkuttelemassani tarmon puuskassa laitoin talven jälkeen ruohonleikkurin kuntoon, unohdin sulkea öljysäiliön pienen keltaisen korkin. Ehdin ajaa tovin, ennen kuin huomaisin, että öljy pärski ympäriinsä. Onneksi löysin pudonneen korkin ja jaksoin vielä siivota sotkun.

Aikomukseni olisi palata töihin kesäloman jälkeen, vaikka huomaan, että lääkärini suhtautuu tähän epäilen. Enkä ole itsekään niin varma. Eniten pelottaa, että olen kadottanut ajattelu- ja keskittymiskykyni – kenties tämän takia aloitin tämän blogin kirjoittelun. Tiedän, että minun pitää miettiä uusi kuvio omaan työntekoon ja sovitella se työyhteisön toimintaan ja suhteisiin. Ja tuskallisen varmasti tajuan, että tuo on helpommin sanottu kuin tehty.