Syyllisyys iskee

Mökillä käynti virkisti ja irrotti. Mutta sitten taas sorruin kotona, mikä idiootti olenkaan! katsomaan sähköpostiani, ja monta ikävää asiaa iski tajuntaan. Lukuisat elokuussa ja syksyllä kohdattavat asiat alkoivat tietysti ahdistaa. Mutta ehkä pahinta olivat hyvän kesän ja loman toivottelut, joita tässä vaiheessa ihmiset toisilleen lähettävät. Tähän 'onnellisten' joukkoon en nyt voi itseäni laskea. Enkä voi estää itseäni ajattelemasta, että petin porukan kriittisessä vaiheessa, aiheutin lisätyötä, sain aikaan syyllisyydentunteita ja huolestumista, sotkin kuviot. Yhtäkkiä suojakuoreni pettää, nyt pienetkin asiat alkavat tuntua vaarallisilta ja satuttavilta -- ja matka voivotteluun ja itsesääliin voi alkaa. Pitää hengitellä rauhallisesti ja katsoa, josko tämä tästä...