Huolimatta päivän ajoittaisesta auringon paisteesta ja pienistä puuhailuista, olo alkaa painua alavireiseksi ja ärsyyntyneeksi. Beckin pisteet tuntuvat. Nyt on ylivoimaista luoda myönteistä ennakkokuvaa tulevasta. Tuossa Trosellin dekkarissa sanotaan erään henkilön tilanteesta, että silloin kaikki särkyi, kaikki särkyi sisälläsi. Ehkä minulle on käynyt vähän samalla tavalla. Kaikki ei ole mennyt pirstaleiksi mutta jotain tärkeää työhön ja sen mielekkyysperustaan liittyen on järkkynyt. Toivottavasti en ole täysin oikeassa.
Nyt opamoxia, pian nukkamaan Remeronin avustuksella ja huomenna mökille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti