Keskittymiskykyyni liittyviä pettymyksiä välttääkseni en ole sairaslomani aikana juuri kirjoihin koskenut. Joku päivä sitten rohkaistuin ja nappasin kirjaston dekkarihyllystä pari kirjaa. Aino Trosellin 'Älä katso heitä silmiin' tempasi aluksi mukaansa. Luin sitä sujuvasti satakunta ensimmäistä sivua. Sitten alkoi tökkiä. Johtuiko tämä siitä, että melkein arvasin loppuratkaisun ja sitä kohden kirja alkoi käydä epäuskottavaksi. Tai sitten minulla ei yksinkertaisesti riittänyt kärsivällisyyttä. Tosin kun heräsin aamulla puoli neljältä, otin kirjan ja luin kiltisti sen viimeiset 40 sivua, loppuratkaisun, joka osoittautui aavistamakseni pettymykseksi. Lukekaa itse!
Sikäli kirja oli hyödyllinen, että se kiinnitti huomioni siihen aikaisemmin dekkareissa itsestään selvänä pitämääni seikkaan, että koettu vääryys ja siitä seuraava viha todella toimii koston, murhan, motiivina. Hupaisan karmeaa on lisäksi kirjan kuvaus ruotsalaisen yhteiskunnan puolustuspoliittisesta päätöksenteosta. Jos jota kuta ulkomailla kiinnostaisi suomalaisen yhteiskunnan poliittinen nykymeno, hän saisi sen äskeisistä käänteistä samalla tavalla täysin mielettömän kuvan, jota olisi helpompaa pitää sepitteenä kuin totena.
Toinen kirjastosta lainaamani kirja on Jarkko Sipilän uusin, 'Seinää vasten', joka alkusilmäilyn perusteella vaikuttaa edellisestä lupaavammalta. Nyt vain pitäisi saada sopiva tarmonpuuska aloittamiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti