Eilen huomasin kaksi asiaa. Neljä vuotta sitten istuttamani vaahterat virahtivat alun hitaan kasvun jälkeen viime syksynä korkeiksi, kuin honkkelit murrosikäiset. Kun niihin on nyt tullut lehti, tuuli tarttuu niihin hanakasti ja taivuttaa niiden vartta syvälle puolelta toiselle. Kaipa luonto on laskenut, että puut kestävät moisen keinuttelun.
Kun tuuli kulkee puissa, se saattaa seisahtaa pienten koivujen kohdalla, pyörittää niiden oksia ikään kuin kiertäisi lehvistössä pesää tehden. Sitten tuuli jatkaa matkaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti