ja myös pilvet olivat harmaita, kuin liian runsaalla vesivärillä maalattuja, vailla kunnon ääriviivoja. Tajusin heti, että sängystä nouseminen tulisi olemaan tavallista vaivalloisempaa. Niin kuin sitten olikin. Päätin kuitenkin tehdä listan minimitavoitteista: yritän soittaa itselleni elokuun lääkäriajat ja ajaa nurmikon. Kumpikin tuntui ylivoimaiselta. Jos keitän ensin kahvin. No, soiton perusteella selvisi, ettei aikoja ei ollut vielä saatavilla ja lupasivat soittaa takaisin (iso helpotus!). Sainpa ruohon ajettua ilman häiritsevästi toistuvia ajatuksia. Vaikka suoritteet tein, en jaksanut ilahtua. Alkoi hiljalleen sadella.
Tein ikkunasta havainnon toisesta linnusta, jonka tunnistaminen oli jo vaikeaa. Iso ruskea lintu, jonka siipien väli oli melkein pelottava, reilusti yli puoli metriä, laskeutui korkeaan heinikkoon. Yritin saada selkoa sen naamasta, josko se olisi laakean pöllömäinen. Huuhkajia nimittäin eleli lähimetsissä. Niihin huhuiluja kuuli harva se päivä, ja kauempana on kaksi korkeaa pystyyn kuivanutta puuta, joiden yläoksilla isoilla linnuilla on tapana istua. Sieltä ne tarkkailevat maailmaa ja saalista.
Taidan jäädä mökille vielä toiseksi yöksi, kun ei viitsi lähteä ajamaan kotiin. Loma-aika, pärjäävät kyllä siellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti