Lisää dekkareita ja kesämusiikkia

Heräsin varhain ja aamun tunteina pääsin hyvään alkuun Sipilän dekkarissa. Kuten oikein muistin, Sipilän selkeä tapa kirjoittaa tarinaa pitää hyvin otteessaan. Mitään koukeroista mielenliikkeiden kuvausta on turha odottaa, ja kirja antaa sisältäpäin kuvan poliisien ja rikollisten maailmasta -- todellisuudesta, joka on tietysti aivan vieressämme mutta josta emme tavallisesti tiedä yhtikäs mitään.

Minulle kesän musiikki on ollut musiikin kuuntelua auringon lämmittämässä autossa, siis palaan aikaan ennen ilmastointeja, sivutörmäysverhoja, abs-jarruja ja sellaisia. Kuuma auto, jonka ilma paahtaa poskia, liimaa paidan ihoon ja tukan otsaan, kunnes pelastava tuuli avonaisista ikkunoista vilvoittaa.Vaikka auton saunamaisuus on alussa tukahduttava, siinä on lämmön turvaisa perusviesti: elät vielä, veri virtaa suonissasi.

Omintakeista eli ei, mutta Janis Joplinin laulama ‘Summertime’ (1968) on ykkönen kesähitiksi. Sen lisäksi, että se nimensä mukaan kertoo kesästä, kasvusta, lämmöstä ja rakkaudesta, huomio kiinnittyy sähköisen lämpimästi viritettyyn kitarasäestykseen ja sooloihin. Niissä on taikamaista kostean illan rauhallisuutta ja puuvillapeltojen kuivaa hohkaa. Kuvittelen, että soinnut vievät syvälle Etelään. Joplinin levyllä on myös reipas kappale ‘Down on me’. Se on konserttitaltiointi, jonka aivan alkuun on tarttunut kaikenlaista alkuhälinää ja viimein Joplinin vaimea, jännittynyt alkuhenkäisy "Yes!" eli Nyt pojat! Ja sitten kappale pamahtaa eteenpäin täydellä voimallaan.

Toinen kesähitti on Neil Youngin ‘Over and Over’. Oikeastaan tässäkin musiikissa on pääosassa sähkökitaran saundi, joka on toistavaa, melkein pelkästään melodista säröä. Se on kaukana Suvivirrestä, mutta antaa samanlaisen jälkitunteen: se oli siinä, ei lisättävää.

Kolmas kesähitti tulee muistona vuosien takaa. Taisin olla kansakoulun neljännellä luokalla. Luokkatoverini Harry tapaili minulle radiosta kuulemaansa uutta kappaletta. Se oli Kai Hyttisen esittämä ‘Tyttö kadun yli juoksee’ (vai ‘juoksi’?). Menikö alku jotenkin siten, että "tyttö kadun yli juoksee, kuinka kaunis on hän, kevyt pääsky kesän leikkivän". Sitten laulaja toivoo tapaavansa tuon ainutlaatuisen tytön. Laulu on yhä kaunis. Kuka lienee sen sanoittanut, mutta oivallisesti on lähdetty pienestä sattumuksesta.

Miksi minä näistä hiteistä oikeastaan kirjoitin? Ehkäpä tämä oli henkinen harjoite. Yritin piristää alentunutta mielenvirettä, saada muuta ajateltavaa, päästä sopusointuun ympäröivän kesän kanssa. Mistäpä sen tietää.