On satanut paljon, koko viime yön räpsi vettä. Tällä kertaa tuntui hieman pelottavalta. Entä jos vesi vuotaa katosta läpi tai tihkuu sisälle sokkelin raosta? Heijastinko jonkin sisäisen mielentilan luonnonilmiöön, jotka nekin nykyään tuntuvat niin hallitsemattomilta?
Olo on voimaton. Jos joku tönäisisi sormenpäällään rintaani, voisin kaatua selälleni niiltä sijoita. Silti olen aikeissa lähteä mökille, nuokkumaan sänkyyn. Puolivalveilla oleva tila on nyt sopiva mielenasento. Sataisi vettäkin, ettei tarvitsisi ajatella ulkoaskareita. Otan kuitenkin mukaan vähän bensaa ruohonleikkuria varten, jos sateeseen tulisi tauko ja saisi juuri samalla hetkellä tarmonpuuskan.
Muuten, ruohonleikkaamisessa on kaksi puolta. Huonoa on se, että jokin ikävä asia alkaa pyöriä mielessä, jota sitten jauhan ja jauhan koko ajan ja tulen lopuksi ärtyisäksi. Hyvää on lopputulos: piha on siistiintynyt ja hallinnassa, kuin sopuisassa lainassa luonnolta, johon aaltoileva ruohokenttä sointuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti