Säännöllisen epäsäännöllisesti olen televisiosta jaksanut katsoa aamuisin Serranon perhettä. Se on raikkaasti tehty. Johtuu varmaan espanjalaisen kulttuurin erilaisuudesta ja siitä, että vallankin sukupuoliasioita, ehkä osin epäespanjalaisesti, käsitellään kursailematta ja ymmärtävän humoristisesti. Serranon perhe on tehty duurissa, ei siinä esiinny masentuneita ihmisiä. Sarja tarjoaa mutkattoman kokemuksen, josta jää puhdas jälkimaku.
Yksi asia kuitenkin hieman vaivaa. Ihmettelin, mistä johtuu tietty huimauksen tunne jokaisen katsomani jakson jälkeen. Sitten hoksasin, että Serranon miesten tapa puhua heilutellen päätään ja väännellen taidokkaasti käsillään vaikuttaa haitallisesti tasapainoaistiini – kaiketi mentaalisesti eläydyn niin Diegoksi, mikä elekieleen tottumattomalta suomalaiselta ei suju ilman ongelmia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti