Sähköpostin houkutus ja juhannuksen 'viesti'

Menetin siis hermoni, koska en malttanut taaskaan olla kurkkimatta sähköpostiani. Luin äsken sanomalehdestä tutkijan ohjeita stressittömän vapaa-ajan viettämiseksi. Sähköpostin suhteen tutkija teki myös itseään koskevan oireellisen poikkeuksen kertoessaan, että lukee meilejään lomallakin, "ettei se menisi aivan tukkoon". Aikamoinen ekskjuus.

Kysymys ei liene pelkästään siitä, että meihin on iskostunut etiketti, että sähköpostiin tulee vastata mielellään saman päivän aikana ellei ole todella hyvää perustetta olla näin tekemättä (siis olla sähköpostin tavoittamattomissa, mikä nykyään alkaa olla mahdotonta, kun sähköpostaus on jo käynnykälläkin vaivatonta).

Varmaankin sosiaalisina olentoina haluamme saada tietoja toisista, "ryhmästämme" ja ympäristöstämme. Niin välttämätöntä kuin tämä yhteydenpito meille onkin, siihen sisältyy myös haitallista riippuvuutta, ongelmakohtia ja valvonnan mahdollisuus.

Henki kulkee nyt tasaisemmin. Sain sentään muotoiltua asiaan jonkinmoisen näkökannan. Mutta sehän ei poista varsinaista syytä, työn aloittamisen jännityksiä ja pelkoja.

Sanotaan, että joulu on ahdistava monelle yksinäiselle (eronneelle, lapsettomalle) jättäessään heidät "perhejuhlan" ulkopuolelle. Juhannuksella, joka on kesäloman ja työstä vapautumisen symboli, näyttää olevan samanlainen kielteinen viesti sairaslomalaiselle ja kenties työttömällekin: et muuten kuulu joukkoon.