Jyrki Katainen on antanut tänään lausunnon, että turvallisuuspoliittista selontekoa laadittaessa ei saa katsoa peruutuspeiliin. Jos sinne varkain vilkaisisi, näkyisi ainakin Paasikiven jykevä hahmo. Hirmuista, hirmuista, se saattaisi murahtaa ja puraista sikariaan, miten käy kansakunnan, joka haluaa unohtaa historiansa.
Isänmaan ystävänä minun oli pakko kirjoittaa tämä päivänpolitiikkaan pureutuva nootti. Aivan pakko. [Tässä kohtaa on ruma voimasana tai kolme.] Muuten jätän politiikan suosiolla muille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Olipa aika paksua Kataiselta. Minnekäs sitä sittten katsellaan jos ei historiaan? Ilman maamme historiaa me emme tekisi itse turvallisuuspoliittisia selontekoja, emmekä mitään muutakaan...
Sanopa se. Katainen edustaa sitä huolestuttavasti joka puolella sikiävää "uudistajien" ryhmää, lienee jokin homo sapiensin mutatoitunut alalaji, jolle tärkeintä on puskea vauhdilla eteenpäin ja myllätä kaikki vanha "vanhanaikaisena" (lue: tehottomana, hitaana, jäykkänä ja naurettavan jämähtäneenä). Jotkut muut kyllä sitten saavat siivota jäljet. Ups! innostuin, mutta tämähän ei ole politiikka, jota lupasin karttaa.
Lähetä kommentti