Satonäkymiä ja perusasioita

Marjojen ilmaannuttua viinimarjapensaat ovat saaneet punaisen lisävärin. Pihapiirin rastaat ovat tehneet saman havainnon laajentaessaan ruokalistaansa. Suosittuja ovat olleet ensimmäisinä kypsyneet saskatoonan marjat. Lisäksi tulee omenia, jollei lehtien kellastuminen ennätä heikentää liiaksi puiden elinvoimaa.

Miniatyyrimittainen marjojen ja hedelmien viljely on kaupunkilaiselle soveliasta luonnon tarkkailua. Se näyttää salaisuuden, sillä maasta kasvun kautta syntyvä on kaiken elämän perusta. Ruoka ei tule kaupan hyllyltä eikä maailman markkinoilta, vaan mullasta, auringosta, sateesta, ravinteista ja työstä. Yksinkertainen kaava, jota emme muista ja osaa arvostaa, ennen kuin tulee puute ja on myöhäistä.

Jäin ihmettelemään, mistä ponnahtivat nuo viimeiset lauseet. En ole erityisen vihreä enkä kovin otettu ilmastomuutoksestaan (missä puhe ilmasto‘talkoista’ tökkii eniten, koska merkitsee käytännössä perusteetonta rahastusta joka paikassa). Luulen, että minussa puhui vanhempieni ja isovanhempieni ajattelu. Se pohjautuu sota-ajan niukkuuden realismiin: oli tultava toimeen sillä vähällä mitä oli ja auttaa naapuria, joka auttoi sinua. Selviytymisen kysymä alituinen työnteko ja toimeliaisuus painoivat ahdistuksen ja hädän jonnekin taustalle.