Toipilaan väsymys

On lähes neljä viikkoa töitä.

Välillä on mennyt hyvin. Plussaa on, että ajatus on kulkenut, miinusta aika ajoin iskevä alakuloisuus. Ja toivottomuus, ei yksin itseä koskeva, vaan koko tätä kummallista eloa, jossa joutuu pyörimään mukana. Maailma vaan tuntuu vaan järjettömältä.

Nyt on väsynyt.

Se ei ole sellaista väsymystä, että nukahtaisi niiltä sijoiltaan. Ei, se tuntuu kivistyksenä nivelissä, jäykkyytenä niskassa ja aristuksena silmissä. Mieli on oudolla tavalla tyhjä, ja kuitenkin ajatuksia, joita ei enää pysty kirkastamaan, ajelehtii sisällä, jonnekin. Ahdistus on pysäytetty lääkkeellä, kun tuntuisi oikealta puhaltaa kaikki ulos yhdellä isolla henkäyksellä. Jää tunnustelemaan viilenevää ilmaa ja sen vaimeita tuoksuja.

Toivoo, että nukkuisi, nukkuisi kaiken pois. Ja että tulisi vielä yksi armahtava, oikean intiaanikesän lämmin ja aurinkoinen viikko.