Sää -- mitä jää?

Panen merkille, että kolmena päivänä peräkkäin ovat aamut olleet kovin kylmiä. Ennen vanhaan oli ihmisiä, yleensä vanhoja miehiä, jotka sitkeästi kirjasivat päivä päivältä sään pieniin vihkoihinsa: pilvisyyden, tuulen, sateen, lämpötilan ja muuta. Viimein vihkoja kertyi vino pino, 40-50 vuoden uurastuksen tuloksena.

Nämä ihmiset hallitsivat valtaisan aineistonsa ilman tietokonetta. Mitkä lienevät olleet heidän vaikuttimensa sään tarkkailulle? Ainakin intohimo. Ja he varmaankin pyrkivät ennakoimaan tulevan satokauden säätä, mikä oli tärkeä tieto maatalouteen perustuvassa yhteisössä. Kenties heitä pidettiin hieman erikoisina. Mutta olihan moinen johdonmukaisuus myös ihailtavaa, sillä he kehittivät yhteisössä tarvittavan taidon niin pitkälle kuin vallitsevissa oloissa oli mahdollista, ennen seijapaasosia ja heidän tietokonemallejaan.

Itse muistan toivottaman hatarasti aikaisempien vuosien sääoloja. Sellaiset vuodet tai vuodenajat, jolloin sattui jotain merkittävää – lasten syntymät, isoäiti kuoli, käytiin Lapissa vaeltamassa, muutettiin uuteen asuntoon – ovat niitä, joista voi sanoa vaikkapa, että olipa harvinaisen kuiva kesä tai sitten kova ja pitkä pakkasjakso. Kun keskustelukumppani sanoo jotain seuraavasta vuodesta, ei osaa kuin nyökätä että juu, niin taisi olla.

Mitä jää jäljelle sääukkojen merkinnöistä ja minne ne lopulta päätyvät? Kasaksi ullakon nurkkaan unohdettua homehtuvaa ja kellastuvaa paperia, joihin aikoinaan vakaasti sorvatut merkinnät ovat menettäneet mielensä? Onko kaikki lopulta ollut turhaa, tuulen tavoittelua, kuten Saarnaaja ehdottaisi, ei vahingoniloisena vaan toteamalla ihmisen elämän olemattomuuden ikuisuuden ja maailmankaikkeuden mitta-asteikolla. "Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan – mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran". Vai jääkö ihmisestä se haikea kysymys, jonka Tapio Rautavaara laulaa Isoisän olkihatun loppuvärssyssä. Ainakin se, kysymys meistä, jää.

Tulipa omituinen kirjoitus kun pienet masennuspohjaiset assosiaatiot siirtelivät ajatuksia aamun säästä isoisän olkihattuun. Nykyään olkihattua taitaa käyttää tasavallan presidentti kesäisin maatalousnäyttelyissä.