Ensimmäinen oikeasti täysi päivä töissä. Vaikka mitään kummallista ei ollutkaan, tulen kotiin aivan rättiväsyneenä. Menen oikopäätä sängylle lepäämään -- tämän konstin olenkin oppinut hyvin sairaslomani aikana. Kuuntelen toisella korvalla laiskasti TV:sta tulevaa Serranon uusintaa. Vilkkaan sanailun perusteella siellä sattuu ja tapahtuu entiseen hengästyttävään tahtiin. Hieman kadehdin Serranon tyyppejä. Hehän notkeasti jatkavat kohta seuraavassa jaksossa entiseen malliin täysin riippumatta siitä, mitä heille on tapahtunut edellisessä.
Taiteen tuntija sanoisi, etteivät hahmot kehity. Muistelen jostain lukeneeni tätä tarkastelevan erittelyn Tuntemattoman hahmoista. Heistä eniten sodan kuluessa muuttuivat Kariluoto ja Hietanen, ehkä Vanhalakin. Rokka sen sijaan taisi jäädä Rokaksi ja Lammio Lammioksi. Miten lienee arvoituksellisen Koskelan laita? Useiden henkilöiden kohtaloksi tuli kuolettava luoti , joka pysäytti mahdolliset kehityskulut ja näkymät. Otinkohan päivän 3. opamoxin liian varhain?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti