Itsenäisyyspäivänä kotona synnyinmaassa

Kun lapset kasvoivat, syttyi heidän vaatimuksestaan ikkunoillemme nuo kaksi joulukuun kynttilää. Nyt voin sytyttää kynttilät itse, ilman kehotustakin. Aikaisemmin vierastin isänmaallisuutta siihen liittyvän sotaisan ja uskonnollisen mahtipontisuuden takia – juuri samalla tavalla kuin Tuntemattoman rintamamiehet katsoivat vinosti upseerien ja pappien Suur-Suomen vouhotusta.

Eikä vastamielisyyteni tuota paatoksellisuutta kohtaan ole minnekään kadonnut. Mikä on kadonnut, on koti, uskonto ja isänmaa -liturgia, jonka on korvannut eurooppalaisuus, kansainvälisyys ja ties mikä globaaliin joustavan sopeutumisen siunaus. Olla isänmaallinen on olla kömpelöllä ja jääräpäisellä tavalla vastarinnan kiiski. Passaa minulle. Ja yhä tärkeämpää on kuuluminen. Isänmaan sijasta puhun mieluummin synnyinmaasta, josta on tullut kotini ja maani.

MENOleikkaus

Miten oivallisen ovela onkaan sana menoleikkaus. Se on paljon parempi kuin etuuksien karsiminen, saati sitten sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon tai vastaavaan puuttuminen. Meno on jotain kielteistä, rahanreikä yhteiskunnan muutenkin ohuessa kukkarossa. Hyvin joutaa menoja karsia, vallankin kun joukossa on varmasti turhia kulunkeja ja väärinkäyttöäkin.

Leikkaus on kirurginen toimenpide: joskus on turvauduttava radikaaliin keinoon, jotta kokonaisuus säästyisi. Kerran se kirpaisee, ja sairaan osan voi hävittää kätevästi polttamalla.

Ja kun menoleikkauksia tehdään vastuullisesti ja yksissä tuumin ja reippaassa talkoohengessä, ollaan ihan oikealla isänmaan asialla.

Hirmuista, hirmuista

Jyrki Katainen on antanut tänään lausunnon, että turvallisuuspoliittista selontekoa laadittaessa ei saa katsoa peruutuspeiliin. Jos sinne varkain vilkaisisi, näkyisi ainakin Paasikiven jykevä hahmo. Hirmuista, hirmuista, se saattaisi murahtaa ja puraista sikariaan, miten käy kansakunnan, joka haluaa unohtaa historiansa.

Isänmaan ystävänä minun oli pakko kirjoittaa tämä päivänpolitiikkaan pureutuva nootti. Aivan pakko. [Tässä kohtaa on ruma voimasana tai kolme.] Muuten jätän politiikan suosiolla muille.