edessäin mulla on kultaa, keltalehtinen tie

Heinäkuun laulu on tietysti Janis Joplinin esittämä ‘Summertime’ (1973). Ja elokuun laulu on — Kristina Hautalan ‘Elokuu’ (2003). Yhteistä lauluissa on, että esittäjä on nainen ja sanat myötävärähtelevät ajankohdan kanssa. Ja molemmissa soitetaan sähkökitaralla tavalla, joka huokuu kaikkialle laskeutuvaa outoa lämpöä. Sen taianomaisen peiton voi tuntea omalla ihollaan. Kuunnelkaapa, Joplinin kitaristi soittaa puuvillapellon keskellä punaisen auringon laskiessa. Ihan varmasti.(Tosin kuultavissa paljon paremmin levyltä kuin videolta.)

Kristina Hautalan ‘Elokuu’ on Matti Viita-ahon mukaansa tempaavasti säveltämä ja Hanna-Maria Takalan lumoavasti sanoittama. Laulu on kaunis kuin koiravauvan suukko.

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa, varoen
Sano minulle pohjoisiin kyliin
vielä paistaa päivä kultainen
Tule, sano minulle vielä
on daaliat hehkussaan
Ei kuura koskettaa niitä
pitkiin pitkiin aikoihin saa

Ja hämärä sade salaa
tule pinnalle tummuvan maan
Tuuli lempeä tuudita viljaa
yöhön pehmeään perhonen nukkua saa

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa varoen
Kesän polttava suudelma huulillain
en tunne hallan henkäystä otsallain

Tule, takaa minulle se tänään
Ettei vihreys viimeinen lie
Vakuuta, vakuuta edessäin mulla on
kultaa, keltalehtinen tie


http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&videoid=6195404

http://kotinetti.suomi.net/kristinahautala/index.htm

Hautalan levy, Hetki tää, sisältää pelkästään luontoaiheisia ja vuodenaikoihin liittyviä lauluja. Mukana on muitakin todellisia helmiä, vaikkapa surumielinen balladi apolloperhosesta ja mietteliäs Meren laineet, joka esitetään myös ruotsiksi.