edessäin mulla on kultaa, keltalehtinen tie

Heinäkuun laulu on tietysti Janis Joplinin esittämä ‘Summertime’ (1973). Ja elokuun laulu on — Kristina Hautalan ‘Elokuu’ (2003). Yhteistä lauluissa on, että esittäjä on nainen ja sanat myötävärähtelevät ajankohdan kanssa. Ja molemmissa soitetaan sähkökitaralla tavalla, joka huokuu kaikkialle laskeutuvaa outoa lämpöä. Sen taianomaisen peiton voi tuntea omalla ihollaan. Kuunnelkaapa, Joplinin kitaristi soittaa puuvillapellon keskellä punaisen auringon laskiessa. Ihan varmasti.(Tosin kuultavissa paljon paremmin levyltä kuin videolta.)

Kristina Hautalan ‘Elokuu’ on Matti Viita-ahon mukaansa tempaavasti säveltämä ja Hanna-Maria Takalan lumoavasti sanoittama. Laulu on kaunis kuin koiravauvan suukko.

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa, varoen
Sano minulle pohjoisiin kyliin
vielä paistaa päivä kultainen
Tule, sano minulle vielä
on daaliat hehkussaan
Ei kuura koskettaa niitä
pitkiin pitkiin aikoihin saa

Ja hämärä sade salaa
tule pinnalle tummuvan maan
Tuuli lempeä tuudita viljaa
yöhön pehmeään perhonen nukkua saa

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa varoen
Kesän polttava suudelma huulillain
en tunne hallan henkäystä otsallain

Tule, takaa minulle se tänään
Ettei vihreys viimeinen lie
Vakuuta, vakuuta edessäin mulla on
kultaa, keltalehtinen tie


http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&videoid=6195404

http://kotinetti.suomi.net/kristinahautala/index.htm

Hautalan levy, Hetki tää, sisältää pelkästään luontoaiheisia ja vuodenaikoihin liittyviä lauluja. Mukana on muitakin todellisia helmiä, vaikkapa surumielinen balladi apolloperhosesta ja mietteliäs Meren laineet, joka esitetään myös ruotsiksi.

Hukattu kosketus

Elämän tahti niin kiireinen vaan vaatii ihmistä toimimaan
Ajan luotto on korkeakorkoinen
tehokkaasti se perii kulujaan.
Emme muista jäädä kuuntelemaan ensi kurkien huutoa kevätyössä
Etkä sinäkään havahdu huomaamaan
taian tuntua tähtien vyössä.
Missä meissä on lemmikin sininen katse,
missä auringon kultainen hymy.
Missä meissä on aaltojen pehmeä syli,
missä meissä on vihreys maan.


Kristina Hautala (2003) Hukattu kosketus (sanat Hanna-Maria Takala levyllä Hetki tää)

Ps. kun kuvan napsauttaa ruudun kokoiseksi, on kuin oikeasti kävelisi kesälämpimässä tuota vanhaa tien pohjaa.

Vähitellen vahvistuvaa kaksinlaulua

Claptonin levyllä on löytö, laulu nimeltään “Promises”. Se on rakennettu siten, että vähitellen Claptonin äänen taustalle ja sitten rinnalle hiipii naisen ääni, kaunis ja selkeä. Lopussa he lallattavat la-la-laa niin tarttuvasti, että sitä voisi kyllästymättä kuunnella vaikka miten kauan ja lallatella itse mukana.

Kristiina Hautalalla on laulu, ‘En koskaan aio rakastaa’, jossa käytetään samaa konstia. Lasse Mårtenson tulee enenevästi mukaan ja lopussa he laulavat hyvin sointuen yhdessä.

Konserttitaltioinnissaan, 'Heart of Gold', Neil Young esittää laulunsa ‘Old King’ (joka on tarina Youngin mukana kulkeneesta koirasta) samalla kaavalla Emmylou Harrisin kanssa. Videokuvasta näkee, kuinka Harrisia jännittää, onnistuuko hän pääsemään mukaan sovitussa kohdassa. Kappale on rullaava, ja Young yltyy banjoineen hillittömään sooloon, joka saa basistinkin ilmehtimään.

Aika rientää

Eilen tuli Teemalta Lasse Mårtensson -show vuodelta 1968. Oli mustavalkoinen ja siksi jännästi vanhanaikainen. Kanssaesiintyjänä lauloi Kristiina Hautala. Häntä haastateltiin show'sta nyt 30 vuoden jälkeen. Nuori gasellisilmäinen tyttö oli muuttunut kauniiksi kuusikymppiseksi naiseksi. Nykyisin Kristiina Hautala työskentelee psykoterapeuttina Tukholmassa, josta alkujaan on lähtöisinkin. Hän kertoi, että puhuessaan suomea hän muuttuu elävämmäksi ja alkaa heiluttelemaan käsiään enemmän kuin ruotsia puhuessaan. Suomesta hän kaipasi eniten savusaunaa. Hän arvosteli Idols-juttuja kaavoittaviksi: nuoria pitää tukea, kannustaa ja suojella, ei kategorisoida. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Salainen sade

Yöllä oli satanut pikkuisen, sillä pihalle oli ilmestynyt lammikko. Mieleeni tuli Kristiina Hautalan kauniisti laulamasta 'Balladi Apolloperhosesta' (2003) kohta "ja hiljaa, hiljaa aivan sade salainen maahan ennättää". Salainen sade on kiehtova ilmaus. Millainen se olisi? Sitä ei ole kukaan katsomassa, ja se on kevyttä äänetöntä utua. Se kestää hetken vain, lankeaa ruoholle, kukille ja lehdille, joille se kuiskailee. Aamulla tapaat pihalla pienen lätäkön, joka haihtuu kohta pois. Olet iloinen, että yöllä oli satanut ja olet nyt osa salaisuutta.