Talvi ottaa kesän paikan seesteisesti,
kuin vastasatanut lumi.
Kerroin sinulle kesätarinoita, mutta ulkona
vain kylmeni.
Kerroin sinulle kaiken itsestäni.
Kerroin kaiken minkä osasin.
Miltä sinulta tuntuisi jos maailma hajoaisi
ympärilläsi.
Taivaan palasia tipahtelisi naapurisi pihaan,
muttei sinun päällesi.
Etkö voisi olla edes hieman huvittunut,
ajatella, että sinun pitäisi tehdä jotain.
Ratkaisut eivät koskaan tule eteesi,
vaan vastaukset ovat ympärilläsi.
Luottamus on ainoa ystävä, jolle sinun on puhuttava.
Sinuun uskon.
Kerroin sinulle kaiken itsestäni.
Kerroin kaiken minkä osasin.
Emmylou Harris (1975) – Before believing
P.s. Tämä on arvoituksellinen laulu, vaikka kahden ihmisen suhteesta on siinä kysymys. Musiikki on erikoisen kuulasta. Kitaran äänet jäätyvät kirkkaiksi pisaroiksi. Syksy on jo talvi. Mitenköhän tuossa käy? Valitettavasti tätä esitystä ei taida löytyä netistä, vaan on kuunneltava levyltä, Pieces of the sky.
Tekstit
6 kommenttia:
Olen useasti miettinyt sitä, minkä ikäinen olet.
Herkkä ihminen ainakin olet. Ja jos saan arvata - yksinäinen.
Elämän murjomakin ehkä.
Voi. Ehkäpä juuri noin. Olemme varmaan noin samanikäisiä, minä luultavasti jonkin verran vanhempi ja murjotumpi ;)
Mutta sitten toisaalta. Nuo kantrilaulut, joihin jostain syystä olen vanhemmalla iällä haksahtunut, tuppaavat olemaan juuri tuollaisia, vähän kuin suomi-iskelmä, haikeita. Ja jotkut Emmylou Harrisin laulut ovat auttaneet joskus pääsemään pahimman ylitse.
Siis osuin oikeaan?
Osuit. Mutta ominaisuusprofiilini ei ihan pääty tuohon vaan sisältää myös valoisempiakin puolia.
Kaunis arvoituksellinen laulu, laittaa miettimään monenmoista.
Ihanaa aina vierailla blogissasi,
mukavaa sunnuntai-iltaa :)
Kiitos käynnistäsi, tervetuloa toistekin.
Lähetä kommentti