Rakkaus on käsin tehty lahja

Kaikki kipot ja kupot pakkaa,
ja näkemiin-kortti rustaa.
Vuokraisännälle sano minulta heippa.
Se ketale on ollut minusta täysi moukka.
Heitä heille kaikki LA paperit,
samoin ne homeiset vohvelit.
Adios, tälle betonimurjulle.
Häippään tästä sotkuiselle sivukadulle.

Jos vain selviäisin LA:n pikitieltä
hengissä ja kiinni jäämättä.
Savupilvessä tätä tietä ajanut olen
hankkiakseni maata, jota ostanutkaan en-en-en.

Ja vanha Dennis hintelä,
ainoa jota minun tulee ikävä.
Voin kuulla sen vanhan basson laulavan
pehmeästi ja matalalta kuin tuomasi lahjan.
Laula se minulle kerran vielä, ukki
Otetaan tästä hetkestä irti kaikki.
Uskon kaikkeen mitä sanot,
kunhan vain soittamista jatkat.

Ja pudota pinkki kortti postilaatikkoon.
Jätä avain vanhan ulko-oven lukkoon.
He kyllä löytävät sen tai sitten eivät.
Olen varma, että jotain olemme unohtaneet.
Voi, Susanna, älä itke, murusein.
Rakkaus on lahja, joka on varmasti tehty käsin.
Meillä on jotain mihin luottaa.
Eiköhän meidän jo pitäisi pois kaasuttaa.

Jos vain selviäisin LA:n pikitieltä
hengissä ja kiinni jäämättä.
Savupilvessä tätä tietä ajanut olen
hankkiakseni maata, jota ostanutkaan en-en-en.

Gay Clark (1998) – L.A. Freeway

http://www.youtube.com/watch?v=yTwUpkEK6yk

Ps. Tämä on kerta kaikkiaan riemastuttava renkutus, jota voi soittaa monen monta kertaa yhtään kyllästymättä. Arvatenkin sanat pohjautuvat laulajan omiin turhauttaviin kokemuksiin. Linkillä esiintyvä Clark on kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin levyllä laulaessaan. Näin meille kaikille käy: tahti hidastuu, voima kaikkoaa äänestä. Mutta mikä jää: laulu, jonka Gay Clark on tehnyt meille.