yli pellon mustan kynnöksen

Aprikoin (3.8.), mistä kirjallisesta lähteestä on peräisin yhteys riihen tuoksun ja alkavan syksyn välillä. Arvasin oikein, että kysymyksessä on Lauri Pohjanpään erinomaisesti sanailema 'Kaksi vanhaa varista', tunnelmaltaan ylittämätön syksyn runo -- siinä "tuntuu tuoksu riihen etäinen/yli pellon mustan kynnöksen". Ja kun kuvittelee kävelevänsä peltotietä pitkin, sen oikeasti tuntee. Sieltä se tulee etäältä, kaukaa aikojen takaa, tulee, eikä jätä.

'Käyhän taaskin blogaamassa,
oli oikein hauska tavata.'


Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar, lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaa sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen
tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"täytyy tästä.." toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."