Koiralauluja 2: Vanha Kunkku

Kunkku ryntäisi perään hirven
rohkeasti autosta kiitävästä.
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tiesin.

Minulla oli koira ja sen nimi oli Kunkku.
Lörpötin sille huoleni kaikki
autossani, koira ja minä.
Sitten yhtenä päivänä se otti ja kuoli.

Muistelin matkaamme yhteistä,
kerran sitä potkaisin, kun se oli tuhma.
Pidin tosi paljon vanhasta Kunkusta,
mutta nyt se on historiaa.

Kunkku ryntäsi perään hirven,
rohkeasti autosta kiitävästä,
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tunsin.

Vanha Kunkku oli ystäväni,
enkä tiedä toista koiraa sen veroista.
Tai sitten vielä löydän, mene tiedä,
sillä minulla on paljon matkaa edessäin vielä.

Neil Young (1992) – Old King

http://blip.fm/profile/Northrunnnercan/blip/17041471

Ps. Tästä ‘miniklassikosta’ on hauska esitys Johathan Demmen ohjaamassa konserttitaltioinnissa nimeltään Heart of Gold (2005). Siinä banjoa hillittömästi soittava Young esittää kunkku-laulunsa Emmylou Harrisin avustamana ja matkii hupaisasti nuuhkivaa koiraa. ‘Sniff´’, ‘sniff’, sanovat amerikankieliset koirat.

Tarina kertoo, itse asiassa Niilon omalla suulla, että hän olisi halunnut nimetä koiransa Elvikseksi, mutta käytti häveliästä muttei kovin peittävää kiertoilmaisua. Kai tämä liittyy muusikkopiirien omalaatuiseen huumorintajuun ja keskinäiseen puukonheittoon. Onhan Youngilla Elvistä irvaileva laulukin tuolla nimellä. Yksi värssy menee näin:

The last time I saw Elvis,
he was ridin in a pink Cadillac.
Wind was blowin through his hair
and he never did look back.
He was the King.