torstai 16. heinäkuuta 2009
Kuvittelua
Kun uskottelen että yhä rakastat minua
Jään niin yksin ja niin surulliseksi
Silti aina uskottelen mutta et ole minun koskaan
Uskottelen, kun en voi muutakaan
Ei voi pitää sinua lähelläni kun
et ole luonani
Olet jonkun toisen rakas, et koskaan minun
Uskottelen että koko elämäni
Rakastan sinua ja kuvittelen
Uskottelen etten koskaan menettänyt sinua
Mutta iloni hetket ovat vähäiset
Suunnitelmani tulevasta
eivät koskaan käy toteen
Uskottelen, kun en voi muutakaan
Emmylou Harris (1976) Making believe
http://www.youtube.com/watch?v=sXkC6yGJECs
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mietin itsekseni...mikä laittoi sinut kirjoittamaan tuon tekstin. Ikään kuin vaistoaisin siitä jotain tyhjyyden tunnetta - enpä sitten tiedä.
Siinä on varmaankin juuri tuota, tyhjyyttä, olet oikeassa. Sopii minuunkin. Laulu on kaunis kuin on haikeakin. Käy kuuntelemassa linkistä.
Miksi tyhjä olo? Mistä se tulee? Tiedätkö itsekkään?
En tiedä itsekään, mutta lienee tekemisissä elämän mielekkyysperusteiden kanssa. Luulen, että elän jonkinlaista taitekohtaa, jossa entiset eväät (etenkin työssä) eivät enää maistu.
Lähetä kommentti