Oheinen mielipide julkaistiin perjantain iltalehdessä. En tiedä, miten yleinen siinä kuvattu ongelma on, mutta viesti on huolestuttava. Jos kohta köyhyys ja rikkaus ovat ikiaikaisia ihmisten luokitteluperusteita, kuvitteli naiivisti, että edistystä olisi tapahtunut. Onko kirjoituksessa kuvattu tapaus jälleen yksi oire siitä sosiaalisesta epäarvoistumisesta, joka alkoi voimistua edellisen laman jälkihoidon myötä, tietoisten poliittisten valintojen tuloksena.
Ironista on sekin, että aikamme vapauden ja yksilöllisyyden ja sallivuuden arvot paljastuvat ihmisten ja heidän elämäntapojensa lokeroinneiksi. Vihaisen tammisaarelaisen vanhemman kokemus välittää meille -- lasten suulla -- 'menestyjien' ylimielistä ja itsetyytyväistä puhetta, niiden, joilla on etuoikeus arvottaa muiden valinnat ja elämäntilanteet vaikkapa ‘köyhyydeksi’.
Sitä saa, mitä tilaa. Kuka tilasi? Tätäkö haluamme?
Tekstit
6 kommenttia:
Köyhyys asuu myös meidän 2 naisen perheessä, mutta olemme sitäkin rikkaampia henkisesti.Tyttäreni oppii elämän oikeat arvot ja sosiaalisuuden ja sen, että ihmisten paha olo kumpuaa heidän yltäkylläisyydestään,pahat sanat heidän pahasta olostaan.Meillä on koettu paljon ja opittu paljon ihmisten käyttäytymisestä ja siksi emme pahastu heidän sanoistaan.
Tosin kun lapset ovat nuorempia he eivät vielä voi ymmärtää miksi ihmiset käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät.
Minä olen aina jo pienestä pitäen selittänyt lapsille miksi minä kiellän tekemästä jotain asiaa ja selittänyt toisten loukkaavia sanoja, niin että lapseni oppisivat ymmärtämään sen, että tällä aikuisella/lapsella on paha olo jota hän ei osaa muutoin purkaa.
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Minä uskon, että tällainen tarve arvostella toisia syntyy tyytymättömyydestä itseen, yritetään toista mollaamalla korottaa itseä. Kun kaikki se materia ei olekaan tuonut onnea, selitetään itselle, että on meillä sentään asiat paremmin kuin naapurilla, kun niillä ei ole 46 tuuman taulutelkkaria ja jokaisella perheenjäsenellä kolmea tietokonetta niin kuin meillä. Ja ylipäätään tässä on minusta kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että koko yhteiskunnassa kaikki mitataan taloudellisena hyötynä.
Mutta sitten tuo kiusaaminen itsessään, minä en usko, että kiusaamisen varsinainen syy on koskaan se asia, mistä kiusataan. Jos tuota aihetta ei olisi, keksittäisiin joku muu. Oikea syy on kiusaajan korvien välissä. Tämä juttu minusta kertoo kaikkein eniten kiusaajien vanhemmista...
Kyllä materialiset arvot jylläävät, vaikka muuta puhutaan --vai, itse asiassa, puhuvatko päättäjämme oikeastaan mistään muusta kuin taloudesta ja talouden arvoista ja merkityksestä?
Olipa ajattelemaan pistävä kirjoitus :(
Juuri eilen miehen siskon kanssa keskusteltiin nykypäivän koulumaailmasta ja sen julmuudesta :(
Kumpa osaisin itse kasvattaa lapseni niin, että hänestä tulisi tarpeeksi vahva kestämään tätä maailmaa ja tarpeekis fiksu, jottei muita ihmisiä turhaan arvostelisi.
Pitkälti lasten oppima malli tulee kotoa ja jos kotona ei muulla ole väliä kuin tavaralla - ei eväät kovin pitkälle voi kantaa.
Tarvitaan sitä niin paljon puhuttua aikaa ja rakkautta ja rajoja....
Huh huh, tätä talauden ihmemaailmaa :(
Oikeassa olet!
Lähetä kommentti