keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Psalmien luonto



Jatkoa teemaan 'psalmeja lukiessa'.

Kun Jumala ei hädän hetkellä tunnu vastaavan, on klaarattava itse. Ratkaisu saattaa löytyä luonnosta, joka vie piiloon, antaa rauhan.

Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuolemankauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaavat minut, pyörrytys peittää minut. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin lentäisin pois ja pääsisin lepoon! Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa” (Ps 55: 3-8).

Taidamme yhä noudattaa tätä neuvoa, vallankin viikonloppuisin.

2 kommenttia:

Marja-Liisa kirjoitti...

En tiedä oletko lukenut blogiani tänään, mutta ymmärrät kun olet ne lukenut.
Ole raks veli Herrassa Siunattu kuten myös perhekuntasi.

AAMU kirjoitti...

"Nosta ja kanna". Se on yksinkertainen pyyntö, kuin pieni kirkas rukous. Voimia sinulle!

Yhden pienen kirjoituksen omista tuntemuksistani psalmeista ajattelin vielä kirjoittaa, ja käsittelee yhtä masennuksen psalmia. Saan ehkä huomenna valmiiksi.