torstai 2. heinäkuuta 2009

Äitelä, lyhyt, mitätön


sanottiin Hesarin "lohenpunaisten" roseeviinien testissä Carlo Rossi -nimisestä kalifornialaisesta viinistä. Aika hapan oli tulos muidenkin viinien suhteen. El Tiempoa kuvattiin "ei kovin hienostuneeksi" mutta "hieman kosiskelevaksi". Ratkiriemukasta on tämä viinimaailman kieli, joka sopisi sellaisenaan ihmisistäkin käytettäväksi. Ennalta parhaana pidetystä ranskalaisesta Château d'Aquéria Tavelista testaaja irvisti, että "vähän kuin pistäisi lasiin sentin mehukattia ja neljä senttiä kossua". Pitäisikö pahastua kossun vai mehukatin puolesta?

Sitten oli uutinen, joka kertoi kiinalaisten keksineen sähkövirtaan perustavan keinon vanhentaa viini muutamassa minuutissa kuukausien sijasta ja myös parantaa sähköllä huonojen viinien makua. Eurooppalaiset viiniasiantuntijat ovat tietenkin kauhuissaan moisesta tapain turmelluksesta, mutta kovaa viinibuumia elävässä Kiinassa menetelmän suosio on kasvussa.

Mikä viini voitti kisan? Esimerkiksi australialaisessa Oz Rozz'ssa on "mansikkahilloa ja mausteisuutta", ja ranskalainen Rosé Chantal on "keskihapokas ja keskitäyteläinen", tosin "lyhyen makuinen", kun taas espanjalainen René Barbier Rosande on "keskipitkä ja tasapainoinen".

P.s. Valokuva on otettu moottoripyörän peilistä, joka heijastee kesäistä ympäristöään.

3 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Hih!
Otsikko voisi kuvata minua! =)

AAMU kirjoitti...

Kuule, sama tuli mieleeni itseäni koskien ;). (Ja tulipa mieleeni joku poliittinen hahmokin, mutta hehän saavat paljon anteeksi.) Tuon sijasta ideaali on olla vähintään keskipitkä ja tasapainoinen...

Hallatar kirjoitti...

...ja melua itsestään pitävä. =)