Uusi onni?

Sunnuntain hesarissa oli kerrankin jotain kiinnostavaa, nimittäin irtisanotun kirjoitus: "Irtisanotun uusi onni -- kaksi kvartaalia potkujen jälkeen it-ammattilainen on löytänyt tasapainoisemman elämän".

Irtisanominen, niin iso henkinen kolaus kuin olikin, johdatti uuteen, vähemmän stressiä sisältämään elämäntapaan ja muutti monia arvoja ja asenteita:

"Olen ajatellut paljon yksilön ja yhteisön suhdetta. Kaikkea ei voi kasata pienen ihmisen hatarille harteille. Globaalin talouden voimat vain ovat liian suuret ja arvaamattomat. Hyvän yhteiskunnan, sellaisen jossa itse haluan asua ja josta voin olla ylpeä, tulee huolehtia onnellisen elämän edellytyksistä kaikille."

"Tiedän, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Vaimo ja lapset. Koti. Kirjat ja kirjoittaminen. Lenkki luonnossa. Ystävät."

Niinpä. Mikä siinä on, ettei tasapainoa ole mahdollista löytää työn ja muun elämän välillä? Ehkä siksi, että työelämässä on lähdetty turmion tielle, joka vinouttaa koko elämän. Kuten eräs artikkelin oheen kirjoittanut kuvasi omia kokemuksiaan, "työelämä on mennyt sellaiseksi, etten yhtään ihmettele, että moni toivoo vain lottovoittoa, jonka turvin voisi jättää koko nöyryyttävän p...kan taakseen, ja omistautua sen jälkeen vain harrastuksilleen".

Tämän takia minäkin tein kesäksi kestoloton. Vaikka tiedän, ettei se olisi koko ratkaisu.