Äsken poistin blogini profiilista lauseen "[en tiedä mihin] tämä kesä päättyy." Kalenterin mukaan kesä on päättynyt, ja minultakin ovat kesäaiheet ehtyneet. Mutta tarinan voi aina kertoa toisin. Se voi saada jatko-osia – mistä mieleen tulevat amerikkalaiset saippuasarjat, joissa kerran kuolleet henkilöt palaavat pienen breikin jälkeen epäuskottavan selityksen saattelemina takaisin vihaamaan, rakastamaan ja juonimaan.
Kun kahden vuoden päästä muistelen mennyttä kesää, saattaisin todeta, että sairaslomani oli alku myönteiselle muutokselle ja uudelle elämälle. Tai sitten voisin todeta, että sairaslomani oli ennus, etten pysty saavuttamaan toimintakykyäni ja edessäni on sairastelun ja ennen aikaisen eläkkeelle jäämisen näkymä. Tai saattaa olla, etten olisi kirjoittamassa tarinaani, vaan sen tekisivät jotkut muut.
Loppuvatko tarinat? Varmaankaan eivät, niin kauan kun on kertojia. Jos kohta tarinat eivät meistä itsestämme olisikaan, olemme varmasti mukana ihan pienenä säikeenä.
Tekstit
2 kommenttia:
Hei, ensimmäistä kertaa satuin lukemaan blogiasi. Itse asiassa löysin sen luonto sanan alta. Mitä voisin sanoa? Olet hyvä kirjoittaja ja selvästi näet asioita pintaa syvemmältä. Se on suuri lahja, jota ei ole kaikilla. Ole siitä iloinen.
Jos uskallan suositella jotain kirjaa, niin C.G Jung "Memories, dreams, reflections" saattaisi kiinnostaa sinua. En tiedä onko suomennettu.
Hyvää syksyn jatkoa, mielialatkin ovat vain pilviä elämän taivaalla.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi, yritänpä löytää tuon kirjan. Ja sinulle hyvää syksyä, sieltä se on tulossa.
Lähetä kommentti