Hän ei pidä minusta

Tiedän Henkilön, joka ei pidä minusta. Tämä ei tarkoita, etteikö olisi muitakin, mutta nyt on puhe Hänestä. Hän työskentelee eri osastolla, joten tapaamme harvoin, lähinnä joissain kokouksissa.

Ihmistuntemukseni ei ole kehuttava mutta olen oppinut luottamaan intuitiooni, mitä se sitten onkaan. Se sanoo, ettei hän pidä minusta. Jos satumme istumaan samaan kahvipöytään, herra varjele, voin melkein nähdä hänen niskapiikkinsä nousevan ja olemuksensa muuttuvan varautuneeksi, välinpitämättömyyttä viestittäväksi. Tuskin hän minua voimaperäisesti inhoaa tai vihaa, ei vain pidä. Lapsilla on tapana luokitella ikätoverinsa niihin, joista tykkää ja niihin, joista ei tykkää. Minusta ei tykätä.

En tiedä, miksi hän ei pidä minusta. Emme ole koskaan riidelleet mistään, emmekä ole tekemistä toistemme kanssa. Saattaa olla, että hän on saanut syystä tai toisesta minusta ensivaikutelman, ettei minun kanssani tule juttuun. Voin itsekin nimetä monia ihmisiä, joista en vain ole pitänyt ihan ensitapaamisesta lähtien.

Jos tästä ei ole kysymys, luulen, että hän on kuullut minusta joskus väritettyjä tarinoita. Mutta tällekään asialle en voi mitään. Olisi kummallista ja joka tapauksessa turhaa mennä enää puhumaan ja esittämään oma versionsa.

Mikä tökkii? Ei varsinaisesti mikään. En menetä yöuniani hänen takiaan, ja on aika yhdentekevää, mitä hän minusta ajattelee. Silti. On epämieluisaa, että jollakin on kielteisiä tunteita itseäsi kohtaan, ainakin, jos pidät niitä perusteettomina. Kunnon vihamies on reilumpi vaihtoehto.

Tykkäänkö minä hänestä? En, juuri sen takia, näin sanon itselleni, koska hän aloitti ei-tykkäämisen. Välttelen. Ja onhan hänellä lisäksi aika iso ego ja luuloja itsestään.

Miksi kirjoitin? Siksi, että tahdoin saada tuon mielessäni kuitenkin palloilleen asian päivänvaloon, nähtäväksi ja mutusteltavaksi. Tuollainen pikkumörkö se sitten oli.