Jussin pilli

Kuljen työhön vanhan omakotialueen kautta. Eräänä aamuna kiinnitin huomiota eräällä tontilla olevan pihasaunan savupiippuun. Se, tai oikeammin piipun peltinen jatke, oli kahden metrin korkuinen. Kun sauna oli pieni kuin leikkimökki, syntyi hassu vaikutelma.

Voin melkein kuvitella, mitä oli tapahtunut. Lyhyen hormin takia uunin veto oli ollut ainainen ongelma, etenkin kesällä, jolloin pihasaunaa eniten käytettiin. Arvatenkin Lämmittäjällä oli omat kärsivälliset niksinsä tulen sytyttämissä, mutta ongelma säilyi ja turhautti. Saattoipa asiasta olla torailua puolisojen kesken, kunnes elintasosiipeen rakennettu sisäsauna ratkaisi kysymyksen. Paitsi Lämmittäjän mielestä, joka kuului puulämmitteisen saunan kompromisseja tekemättömään koulukuntaan. Periksi hän ei antanut ja näpräsi autotallin nurkasta löytämästään peltiputken pätkästä lisäpiipun. Pettymyksekseen ei sekään paljon apua tuonut, ja sitä paitsi syysmyrsky väänsi sen kallelleen.

Viimein Lämmittäjämme sai tarpeekseen ja tilasi peltisepältä semmoisen jatkeen, että varmasti vetää vaikka matalapaine työntäisi vanhoja mummoja taivaan täydeltä! Ja varmaan vetääkin. Ja saattoipa tapahtumia tarkkaillut naapuri kutsua luomusta ilkikurisesti "Jussin pilliksi".