aamutuulessa

walking the dog

kaveri

Koiran muisto

Muisto tuli kaukaa, kuin liki kadotetusta unesta. Olihan se syntynyt ja viettänyt elämänsä ensimmäiset viikkonsa saaressa, jossa aina kävi tuuli. Joka vonkui nurkissa, kohisi puiden latvoissa ja kahisteli niiden lehdissä, kumisi ja huokaili, pöyhötti, silitti ja lennätti. Yhä saa tuulenpuuska sen valpastumaan, nostamaan harmaantuneen kuononsa, tähyilemään, etsimään, odottamaan.

juostaan, juostaan

pysähdyin

juostaan, juostaan

juoksuaika

Koiralauluja 2: Vanha Kunkku

Kunkku ryntäisi perään hirven
rohkeasti autosta kiitävästä.
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tiesin.

Minulla oli koira ja sen nimi oli Kunkku.
Lörpötin sille huoleni kaikki
autossani, koira ja minä.
Sitten yhtenä päivänä se otti ja kuoli.

Muistelin matkaamme yhteistä,
kerran sitä potkaisin, kun se oli tuhma.
Pidin tosi paljon vanhasta Kunkusta,
mutta nyt se on historiaa.

Kunkku ryntäsi perään hirven,
rohkeasti autosta kiitävästä,
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tunsin.

Vanha Kunkku oli ystäväni,
enkä tiedä toista koiraa sen veroista.
Tai sitten vielä löydän, mene tiedä,
sillä minulla on paljon matkaa edessäin vielä.

Neil Young (1992) – Old King

http://blip.fm/profile/Northrunnnercan/blip/17041471

Ps. Tästä ‘miniklassikosta’ on hauska esitys Johathan Demmen ohjaamassa konserttitaltioinnissa nimeltään Heart of Gold (2005). Siinä banjoa hillittömästi soittava Young esittää kunkku-laulunsa Emmylou Harrisin avustamana ja matkii hupaisasti nuuhkivaa koiraa. ‘Sniff´’, ‘sniff’, sanovat amerikankieliset koirat.

Tarina kertoo, itse asiassa Niilon omalla suulla, että hän olisi halunnut nimetä koiransa Elvikseksi, mutta käytti häveliästä muttei kovin peittävää kiertoilmaisua. Kai tämä liittyy muusikkopiirien omalaatuiseen huumorintajuun ja keskinäiseen puukonheittoon. Onhan Youngilla Elvistä irvaileva laulukin tuolla nimellä. Yksi värssy menee näin:

The last time I saw Elvis,
he was ridin in a pink Cadillac.
Wind was blowin through his hair
and he never did look back.
He was the King.

Koiralauluja 1: Sähäkkä-Jussi

Oli minulla kerran koira pieni
jolle nimeksi annoin Sähäkkä-Jussi.
Oli sillä täplä ympärillä silmän,
joka näytti paikalta ihan.
Sen jalat olivat liian pitkät,
ja oli se kovin kömpelö.
Eikä ollut kummoinen ulkonäkö sen,
mutta minulle kelpasi hyvin.

Löysin sen varrelta joen
harhailemassa yksikseen.
Sillä oli kylmä ja oli se nälissään niin,
että kylkiluut pistivät esiin.
Napsautin sormiani, vihelsin,
ja tuli se luokseni ja syliini otin.
Minä olin lapsi vain,
ja Sähäkkä-Jussi oli pentu vain.

Vein sen kotiin ja syötin,
kunnes se ei jaksanut enää muruakaan.
Huoneeseeni vein sen
ja laitoin viltin päälle lattialle,
ja sitten viereeni sängylle,
jossa se nukkui aina.
Joka ilta rukoillessain
pyysin Herraa varjelemaan sen sielun.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.

Sähäkkä-Jussi juoksi vastaan
joka päivä koulun jälkeen.
Se hyppi ja häntäänsä heilutellen
katsoi minua kuin sanoakseen:
“Rakastan sinua ja kaipasin sinua ja olen iloinen että olet taas kotona.”
Tiesin miltä siitä tuntui, koska minä ja Sähäkkä-Jussi olimme ystäviä.

Halki metsien ja ketojen
usein vaelsimme.
Ja kun jouduimme ikävyyksiin,
autoimme toisiamme.
Minä pystyin juoksemaan melkein yhtä lujaa kuin Sähäkkä-Jussi.
Meillä oli paljon yhteistä, ja meillä oli tosi hauskaa.

Se oli aina kanssani kun isoksi vartuin.
Jaoimme hyvät ajat ja toisiamme rakastimme.
Hän elää muistoissani nyt,
mutta usein palaa mieleeni
päivät lapsuutein,
ja aikani kanssa Sähäkän-Jussin.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.

Dolly Parton (1974) – Cracker Jack

http://www.youtube.com/watch?v=z8m0-dZgVnE&feature=PlayList&p=1F21B012F4AA914C&playnext=1&playnext_from=PL&index=1

P.s. Monella meistä on samanlaisia muistoja omasta koirastamme omassa lapsuudessamme. Ne ovat eloisa ja erikoisia muistoja.

Koiran elämää

On tapana liittää koiran elämä kurjaan, kosteaan ja ikävään. Tietysti koiran – jos ihmisenkin – elämä riippuu siitä, millaisiin olosuhteisiin, käytännössä perheeseen, se joutuu. Mikäli koirallamme on vähänkään tuuria, se pääsee kohtuullisiin olosuhteisiin. Niissä se voi toteuttaa luontaista elämäntapaansa: ulkoilla, leikkiä ja syödä hyvää ruokaa ja nukkua. Varsinkin jälkimmäistä kadehdin. Koirathan nukkuvat ja torkkuvat suurimman osan ajastaan: voivat nähdä jännittäviä unia, joissa seikkailla. Eikä sekään haittaa, vaikka uni välillä keskeytyy jonkin halutessa rapsutella korvan takaa, ottaa syliinsä ja kertoa murheitaan ihmisten maailmasta.