perjantai 28. elokuuta 2009

Kielen oppimiseen menee ihmisen elämä




Sinä häviät maailmalle, paitsi yhdessä asiassa. Sinä näet sen, se ei näe sinua.

Iloinen mieli on kuin korttitalo. Se rakentuu hitaasti, luhistuu hetkessä.

Näe ajoissa kosketuspinnan supistuminen. Älä anna sen oheta piikiksi.

Kun mies sanoo tulevansa toimeen ilman naista, hän tarkoittaa äitiään.

Tehtyjen syntien taakka on kevyt kantaa. Mutta selkäranka narskuu tekemättömien syntien kuormasta.

Suuret huolet eivät ole pahempia kuin pienet. Jos suuria ei ole, tuntuvat pienet suurilta.

Valo piirtää maailman kuvan silmän verkkokalvolle, mistä mieli sen lukee. Muita kuvia ei ole.


Markku Envall (1986) Pahojen henkien historia

4 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

tuopa jännää tekstiä

AAMU kirjoitti...

Eikös, mutta olen poiminut ne omien mieltymysteni pohjalta, että kannattaa katsoa koko kirja ja löytää omat lempparit.

Leen@ kirjoitti...

Hyvin osasit poimia, en pystynyt hetkeen hengittämään enkä eteenpäin näistä pääsemään. Kosketuspinta kun juuri oli supistunut piikiksi! Samoin nuo pienet ja suuret huolet on tässä kerrankin määritelty niin, että minäkin voin sen allekirjoittaa. Niin moni sanoo minulle, ettei hänen huolensa ole mitään minun sairauteeni verrattuna ja aina minä sävähdän. Huolen ainutkertaisuutta ei saa vähätellä.

Sinulle huoletonta viikonloppua ja lisää löytöjä!

AAMU kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tuo mahdollisuus, että kosketuspinta saattaa kutistua piikiksi, tuntuu minustakin hirveän tärkeältä muistaa.