Uusimmassa Tiede-lehdessä (7/09) Kaisa Häkkinen kirjoittaa kesälle ominaisista merkityksistä, joita muilla vuodenajoilla ei ole. Kesällä on esimerkiksi kesäheiloja, kesähelteitä, kesähotelleja, kesämökkejä, kesäkeittoa, kesäteattereita ja kesäkurpitsoja.
Mieleen tulevat myös kesätyöt, kesäkissa, kesäterassi, kesäkeittiö, kesämusa, kesäauto, kesäyliopisto, kesäparatiisi ja likimain runollinen kesäsade, ja kenties kesäflunssakin kelpaisi joukkoon. Ja tietysti suvivirsi. Suvi taitaa kuulua jo runokieleen, ja itäisissä murteissa sillä viitataan lisäksi talviseen suojasäähän. Näin teki ainakin isoäitini. Vielä hän lohdutti, että kyllä kesä märkänsä kuivaa.
Goooglesta luntaten Huittisissa oli tapana virkkaa, että "kuka ei suvella häärää, ei se talvellaka syä". Ja vampulalaiset ennustivat, että "mimmottena suvi alkaa, semmottena se si loppuu".
Niin, takaisin Kaisa Häkkisen kirjoitukseen. Siitä käy selville Kielitoimiston sanakirjan hyväksyvän nykyään kesäleskeksi myös naisen. Tämän tarkistuksen jälkeen maailma tuntuukin liki tulkoon valmiilta.
Tekstit
4 kommenttia:
Kiitos ihanasta kesäkirjoituksesta :)
Olipa mukavaa kun annoit ajattelemisen aihetta siihen miksi kesä on niin erikoislaatuinen :)
Hauska pakina. =)
Kesäisin terveisin...
Kiitos kiitoksista.
Kaisa Hänninen muuten korostaa kesään kuuluvaa kepeyttä. Tämä koskee ruokaa [entä Atrian punaisen grillaaminen?], vaatetusta ja mieltä. "Asioihin ei tarvitse suhtautua vakavasti, kun takki ja aivot ovat narikassa."
Kesäleski kuulunee tähän kesän kepeyteen sekin.
Sorry. Kirjoitan Kaisa Hännisestä, kun oikea sukunimi on Häkkinen. Toivottavasti ei suutu minulle.
Lähetä kommentti