Loma siinä välissä


Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna kirjoittavat Hesarin viikkoliitteessä loman paradoksista. Haluammeko, että loma olisi tapahtumia täynnä vaiko että lomalla ei tapahdu mitään? Kumpaakin!

Tämä on se ristiriita, joka jynssää monen mieltä. Ja tiedostusvälineet osaavat ruokkia ristiriitaa taidokkaasti. Sekä kehotetaan ottamaan kerrankin iisisti, relaamaan ja nukkumaan univelat pois, korkeintaan kääntämään omaa kylkeään ja grillissä tirisevää makkaraa. Että kuvaillaan kymmeniä ja kymmeniä erilaisia kesätapahtumia ja asuntomessuja, puutarhanhoitoa, kesämökin kunnostusta. Ja eihän loma olisi loma, jos ei ihan ekaksi jynssää kunnolla kämpän katosta lattiaan, pese matot laiturilla ja vielä kerää kesän marjat ja sienet ja juo torilla kahvit.

Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen nettisivut kertovat, että loma on alkuaan tarkoittanut väliä, välipaikkaa. Esimerkiksi voimme vieläkin laittaa sormet sormien lomaan tai latoa tiilet lomittain. Sittemmin lomalla tarkoitettiin myös väliaikaa.

Esimerkiksi Kiihtelysvaarassa oli tapana sanoa, että "kyllä siinä on käilloimet [’kova homma’], kum pien laps hoijettaan töihel lomassa". Ja Tuusniemellä kuvattiin, että "sato aluks aika romakasti, sitten pitj vähän lommoo, mutta tuasj alako uuvestaan".

Kantautuuko ajatuksessa lomasta väliaikana viesti omalle ajallemme, että loma on kuitenkin vain pieni paussi pitkien työrupeamien välissä. Loma on työtä vähäarvoisempi asia, ja kunnon luterilainen on velvollinen käyttämään tuonkin ajan tehokkaasti. Ja vieläkin jaksetaan nostaa esille nk. pekkaspäivät tuomitsevalla sävyllä, ettei niitä ole oikeasti ansaittu, eikä niihin ole varaa.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä välttääkseen ristiriidan. Valitako jompi kumpi, se, joka sopii parhaiten omalle luonteelle, vaiko yrittää tasapainoilla kohtuullisuuden keskikaistalla.

Minua ainakin harmittaa, että olen menettänyt taidon olla tekemättä mitään eli löhöillä. Jos siinä onnistuu vaikka muutaman tunnin, tuntuu hyvältä, jess, lomalta!