Toimittaja Katja Martelius kirjoittaa tämän aamun Hesarissa tilanteesta, joka on edessämme kuten oli nykyinen lama vuosi sitten. Lamaan ei kukaan virallisesti viisas uskonut, eikä nyt uskota, että kalpaten tässä käy koko yhteiskunnan.
"Nyt tuloerot ovat jo isot. Yhä vähemmän on toleranssia yhteiskunnan eri kerrostumien välillä, yhä vähemmän tunnistettavaa toisten elämänpiirissä. Tuloluokkien välillä on entistä enemmän jännitteitä. Nykyään saatetaan kaapata toisen tytär vain siksi, että hän on rikas".
"Tämä kapakka menee vielä nurin".
Tekstit
11 kommenttia:
Rahalla on ollut aina liian suuri mahti. =(
Näin on, ja nykyään niin suuri, että on viemässä meitä ei pelkästään maksumiehiksi ja -naisiksi, vaan sosiaaliseen epävakauteen ja yleiseen turvattomuuteen. Päättäjämme ovat kyllä päteviä teknokraatteja (mitähän sana oikein tarkoittaa), mutta he ovat menettäneet otteensa kasvavaan pahoinvointiin ja kurjistumiseen.
Kai ajatellaan, että kyllä se kansa kestää kuten on aina tehnyt. Mutta kun katsoo taakse, huomaa, ettei ole aina kestänytkään. Eikä Timo Soini riitä ukkosen-johdattimeksi alkuunkaan.
Lainaus "vaan sosiaaliseen epävakauteen ja yleiseen turvattomuuteen".
Minä olen ns. nuori vielä, alta neljäkymppinen. Silti minusta on jo pitkään "hyvänäkin" aikana tuntunut em. kaltaiselta.
Lainaus "mutta he (Päättäjämme) ovat menettäneet otteensa kasvavaan pahoinvointiin ja kurjistumiseen" Onko niillä joskus ollut sitten jonkinlainen ote??? Öh.. Ympäripyöreää jupinaa ja kaikenkansan naurun alaista toimintaa olen ollut näkevinäni.. Mitään hyvää ei nyt vain tule mieleen!
Ainahan politiikka on osittain ollut ja ennen muuta näyttänyt pelleilyltä, mutta olisin pikkuisen eri mieltä. Viime vuosina, about 90-luvun lamasta lähtien, on mielestänyt tapahtunut päättäjien selvä "irtiotto" kansasta. (Ja tässä on turha puhua mainostoimistojen luomista imagoista "kuulevista korvista" ja "välittämisestä", sillä päätökset ja linjaukset ratkaisevat.)
En osaa sanoa, miksi muutos on tapahtunut, mutta veikkaan sen heijastavan sitä, että meillä kansakuntana on entistä vähemmän päätösvaltaa. Päättäjät ovat tehneet valinnan ja kiinnittäneet itsensä kansainvälisiin odotuksiin, trendeihin, luokituksiin ja arviointeihin: kumartavat mieluummin sinne kuin tänne. Ja sitten osoittavat kotona "johtajuutta" tekemällä kipeitä mutta "vastuullisia" päätöksiä.
Tulee väkisin mieleen, että elämme kuin muinaisessa Roomassa: leipää ja sirkushuveja. Kun leipä (työ) käy yhä epävarmemmaksi, sitä kovempana ja korskeampana kaikuu sirkushuvien bumtsibum.
Varsinaista vuodatusta...eli kommenttisi oli oikein ajatuksia herättävä!
Minusta pitkään jo on ollut kyse siitä, että päättäjät edustavat itseään eivätkä äänestäjiään. Timo Soini mukaan luettuna, kuulemma harrastaa paljon sarkasmia toisten tekemisiä kohtaan, mutta ei itse tee minkäänlaisia aloitteita. Kritiikki ilman ehdotusta vaihtoehdoksi on täysin turhaa. Mutta sillä saa ääniä, eikä muulla ole merkitystä.
Olen kanssasi samaa mieltä Soinista. Mutta en panisi kaikkia poliitikkoja ja poliittista järjestelmää yhteen ja samaan nyrkkeilypalloon, jota sitten moukaroisi. Puutteistaan huolimatta edustukselliselle demokratialle ei järjestelmänä taida olla muita kuin tosi huonoja vaihtoehtoja.
Ehkä kysymys lopulta vallasta, siis VALLASTA isoilla kirjaimilla. Nyt vallan painopiste on siinä ajattelussa ja sitä toteuttavassa politiikassa, jossa rahan nopea lisääminen keinoista ja moraalista piittaamatta on nostettu epäjumalan asemaan. Kaikki on tuolle epäpyhälle tavoitteelle alisteisia, etkä taida enää löytää nyky-yhteiskunnasta sopukkaa, jonne pääsisit sitä karkuun.
Päälle kaatunut lama on tulos rahan kasvattamisen väistämättömistä seurauksista. Lama antaisi poliitikoille mahdollisuuden ottaa takaisin osa taloudelle menettämäänsä valtaa. Riittääkö kantti? Onko visiota? Leikkaako järki? Meneekö pupu pöksyyn?
Olen ennenkin sanonut tämän: jos kansanedustajat saisivat työstään saman tulon kuin saisivat normaalista ammatistaan, se karsisi ehdokkaista taloudellisen edun perässä juoksijat. Mielestäni ammattipoliitikkoja ei liioin tarvittaisi, vaan kansan- ja euroedustajat pitäisi aina välillä potkaista oikeisiin töihin, etteivät he vieraantuisi todellisesta elämästä. Vallanhalu on mielestäni vähän raja-asia. Ihminen, joka haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin, haluaa aina myös valtaa, koska ilman sitä niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Missä sitten menee raja, että vallan saamisesta tulee itse tarkoitus? Siinä olet oikeassa, että tällä hetkellä valta on taloudellista valtaa. Poliitikkojen mielipiteet ja äänestyskäyttäytyminen ovat pitkälle ostettavissa. Sitä en välttämättä allekirjoita, että tämä olisi pelkästään nykyajan ilmiö, aikaisemmin siitä ei vain puhuttu, saunan lauteilla tehtiin sopimuksia, jotka eivät olisi päivänvaloa kestäneet. Kukaan ei puuttunut lahjaluksusmatkoihin ja -autohin, sellainen kuului asiaan ja lopullisen hinnan maksoi veronmaksaja. Ihan niin kuin nytkin.
Totta, kansanedustajan työstä ei pitäisi maksaa mitään erityistä huippuliksaa, jolloin rahan perässä juoksijat varmasti valitsevat jonkin lompakkoaan paremmin täyttävän toimen. Taloudellinen etuoikeus synnyttää ahneen ihmisen minulle -asenteen.
Totta on sekin, että talouselämä on aina ollut keskeinen "poliittinen vaikuttaja". Mutta entiseen verrattuna nyt ei ole muuta kuin talouspuhetta (tehokkuutta, kustannussäästöjä, leikkauksia yms) -- vaikka Suomi on rikkaampi maa kuin koskaan historiansa aikana. Miten saatiin aikaan 30 vuotta sitten paljon niukemmilla ehdoilla terveyskeskusjärjestelmä, peruskoulu, sosiaaliturva yms hyvinvointivaltioon kuuluvat jutut, joita nyt ollaan nakertamassa kriisitilaan.
Kaipa nyt ollaan tultu röyhkeämmiksi, ollaan avoimemmin itsekkäitä.
Kun säästetään opetuksesta, kouluruoasta, terveydenhuollosta jne., se ei edes loppujen lopuksi ole säästö vaan kulu. Siitä kaikesta tullaan maksamaan kallis lasku myöhemmin. Käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä! Ja käsittämättömän törkeätä tulevia sukupolvia kohtaan. Minä en voi käsittää, kuinka tällaisia päätöksiä tekeviä poliitikkoja äänestetään yhä uudestaan. Tämän kaiken takia minä olen aikoja sitten menettänyt uskoni järjestelmään ja mahdollisuuksiini vaikuttaa ns. isoihin asioihin. Niiden miettiminen saa vain aikaan epätoivoa ja turhautumista. Koetan siksi keskittyä pieniin ja lähellä oleviin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Sillä saan aikaan omasta mielestäni merkittäviä hyviä asioita, paljon enemmän kuin numeron piirtäminen äänestyslippuun ikinä.
Hienoa, että kommenttistani sikisi ajatuksia :) Itse sanoisin ihan yksinkertaistaen, että ihmiskunnan itsensä keksimä raha / ketunnahat jne. Ovat kaiken pahan alku ja juuri. Tämä yhteiskunta joka toimii sen ehdoilla ja taloudellisten järjestelmien ja ahneuden ehdoin, tulisi alas ajaa!
Se mitä me itse olemme keksineet on myös muutettavissa :)
Ihmiskunnan tulisi toimia hyvinvoinnin ja yhteisen turvallisuuden ja avunannon ehdoin, ei rahan ehdoin.
Ananonyymi: tuo tärkeä pointti, että tämä on kuitenkin ihmisten luoma järjestelmä, ei luonnon, siksi myös muutettavissa. Ja on järjestelmä saanut paljon hyvää aikaa, juuri hyvinvointivaltion: siihen sisältyvä tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja oikeudenmukaisuus tulonjaossa on paras "poliisi" eli yhteiskuntarauhan tae -- sillä auta armias kansalaissodan kaltaisista tilanteista. Säästöt kääntyvät kuluiksi, kuten Lyyli totesit.
Lähetä kommentti