Lampo kaarii, painuu ihon sisalle, yrittaa yltaa viimeisiin epatoivon ja aggression sykkyroihin. Lampo on kaikkialla. Se venyttaa hetken vaille loppua. Nousee ylos singoten merilinnun aina korkeammalle. Pilvet se muotoilee aalloiksi, jotka jattavat pienia kuohuja kahlatessaan halki sinen taivaan. Lampo sysaa tuulen matkaan kieppuen mukana.
Kas, tuossa on kuihtunut paivankakkara, kuin entiselamassa, josta muistumana kuuluvan puheen tuuli vaantaa hiljaisemmalle.
Puut, niin toisenlaiset, seisovat taallakin malttavina. Ne antavat suojan linnuille ja varjon ja rauhan ihmisille. Illan viimeinen lampo viipyilee niiden ymparilla, kiinnittyy niiden runkoon odottamaan aamua.
Ja laheinen parveke on maalattu niin punaruskeaksi, etta sailyttaa lammon syksyn sateiden taakse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Ihana kirjoitus :)
Oikein lämpöisiä ja aurinkoisia hetkiä sinulle!
Kiitos, palautteesta, Hanna.
Lähetä kommentti